Espanjanvesikoirat Elmo ja Oiva

'

Meidän tapauksessamme monta kertaa viikossa ;) Siispä jälleen yhteenvetoa kokeen jälkeisen viikon reenailuista..

'

Kokeilin Elmolla kerra , Canis-lehden innoittamana, leikkimällä palkkaavaa mm:stä (namit siis ensin ja sitten pallo). Alueella oli kolme piiloutujaa ja ensin bongasimme, mukanaolijan vihjailuista huolimatta, pressun alla makaavan ykkösnamillisen ilmaisun joka meni hienosti. Sitten perässähiihtäjä vihjasi sen verran tehokkaammin, että suuntasimme hänen kehotuksensa mukaiselle alueelle. Ja sieltä löytyikin seuraava ykkösnamillinen ilmaisu-uhri. Tällä piiloutujalla oli myös pallo ja riemastuneena Ee hänen kanssaan leikki. Meillähän leikitään ainoastaan reenien lopuksi ja tämän epäilin etukäteen olevan se sekoittava tekijä hommassa. Enkä täysin väärässä ollutkaan. Kun leikki loppui ja otin pallon ja kehotin jatkamaan hommia, minua toljotti sangen hämmästyneen oloinen vesipää. Kuljimme eteenpäin ja lauksi Eepeli oli hieman ulapalla, mutta tovin kuluttua tuttu työskentely palasi takaisin ja viimeinen suorapalkkalainen saatiin palkkioksi. Tällä erää, enne koetta, tuskin hämmennän soppaa enempää, mutta jatkossa esimerkiksi viimeisellä mm:llä oleva leikkipalkka tulee uudelleen kokeiluun.

'

Muissa reeneissä on ollur perus ilmaisu-suorapalkka & makaava, seisova, istuva & peitetty/ ei peitetty -kategiriaa sopivasti sekoitellen. Ei mitään moitteen sijaa. Nyt tuntuu *kopkop* jotenkin seesteiseltä reenata Een kanssa, koiruus toimii juuri niinkuin kuuluukin ja ennenkaikkea yhteistyö on huippua, vaikkei se koskaan huonoa ole ollutkaan. Saa nähdä koska tulee taas mutkia matkaan...

'

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

'

Oivan kanssa on reenattu tuttuja näkölähtöjä ja lisäksi haamuja eli näyttäytyviä mm:ä sekä kerran piilosta huutavia uhreja. Näkölähdöille Oiva kirmaa niin itsevarmasti (...ja ikää oli 11 viikkoa...), että päätin hieman hankaloittaa ja siirryimme jo mainitsemiini haamuihin. Yhtä railakkaasti tämä jätkä pudotteli tällaisellekin piilolle.. Näiden lisäksi kokeilimme siis taasen pelkkää huutoapua. Lähtö on vauhdikas, mutta sitten himmataan ja nostetaan nokkaa ilmaan. Ja niin käsittämättömältä kuin se tuntuukin, nuokin pienet sieraimet erottelevat hajun ilmavirrasta ja johdattavat iloisen karvapallon piilolle. Käytämme siis apuna joka kerta pienintäkin tuulen virettä palleron urakkaa helpottamaan. Pätevä jäbä on siis myös pikkuveikka