Espanjanvesikoirat Elmo ja Oiva

'

Eli siis jäljesteltykin on molempien haukkujen kanssa, seuraavassa pieni referaatti niistä reeneistä. Koitan kaivella aivonystyröistäni kaiken tarpeellisen..

'

7.6.

'

Tälläkertaa sompailtiin Mouhijärven metsissä. Elmolla oli haasteenaan kaaren muotoinen, n. 200m pitkä jälki, jolla oli kolme esinettä. Viimeisen esineen alla oli purkki ja tähän homma loppui. Jälki vanheni noin 1.5 tuntia ennen ajamista. Jäljennosto meni hyvin ja tarkasti. Metsässä edettiin innokkaasti, mutta kouhottamatta nokka maassa. Esineet löytyivät hienosti ja tapporavistuksien saattelemana ne luovutettiin mammalle nameja vastaan. Kaikenkaikkiaan siis oikein mieltä ylentävä suoritus ElmoPelmoselta. Ja myös hieman mammalta, joka osaa jo keskittyä koiraansa eikä kaikkeen muuhun..

'

Oiva sai kaksi suoraa, n. 40m jälkeä. Päässä purkit ja ikää n. 30min. Hieman oli pienellä pojalla muistelemista tauon jälkeen, mutta päättäväisesti herra yritti löytää ratkaisua etenemiseen. Jäljen loppuun päästiin, paikoitellen ihan jopa nenä maassakin ja namit kenties sytyttivät himmentynyttä lamppua. Seuraava jälki menikin sitten jo paremmin. Toki harha-askelia tuli nytkin, mutta Oikku tuntui havainneen jujun ja palasi aina tehokkaasti esimään jälkeä sen kadotettuaan. Ihan mukava reeni siis myös Oivariinille.

'

'

9.6.

'

Tällä kertaa Eepelille yhdellä kulmalla varustettu jälki, n. 200m, neljä esinettä (viimeisen alle purkki). Jälki vanheni tunnin ja rapiat. Ensimmäistä kertaa urallamme päätin kokeilla nostamista tienreunasta ja mallikkaastihan tuo meni kuitenkin. Jälki nousi kukkulalle, niin mekin, Kaksi ensimmäistä esinettä löytyivät hienosti ja jälleen pienen "omaa kivaa"-tuokion jälkeen ne luovutettiin mammalle. Toiselta esineeltä lähdettiin jatkamaan ihan normaalisti, mutta sitten jotain tapahtui.. Perroherran kirsu jousi ilmaan ja jäbä alkoi voimakkaasti reagoida "johonkin" pyrkien takaisin kukkulalle. Päästin liinasta irti ihan mielenkiinnosta ja siellä herra viiletti aivan tohkeissaan "jotain" etsien. Huudosta vasta palasi ja uuden jäljennostoyrityksen aikana sama ilmiö tapahtui. Nokka oli niin korkealla kun vaan voi ja sieraimet kävivät vimmatusti. Kolmannella nostoyrityksellä jälki sitten nousi uudestaan ja nyt mentiin mallikkaasti loppuun asti nenu maassa. Eli siis ansaittu palkka. Tuossa tohinassa yksi esinekin jäi matkalle, mutta tarkkasilmäinen perässähiihtelijämme bongasi sen maasta. Tuo ilmavainu-kohtaus jäänee ikuiseksi mysteeriksi, mutta en siitä kovin suruissani ole. Onhan Ee kuitenkin ensisijaisesti koulutettu hakemaan juuri ilmavainulla ja sitä haluan jatkossakin kannustaa.

'

Oivalle kaksi n. 50m jälkeä, joilla kummallakin kaksi esinettä (joiden sisässä yhdet namit hajuja antamassa) ja päässä purkki. Vanheni noin 30min. Matkaan lähdettiin tyypilliseen tapaan intopiukassa ja nenä maassa jälkeä viistäen. Ensimmäisellä esineellä pysähdyttiin täpäkästi ja ihmetys olikin melkoinen kun sukasta löytyi lihapullaa ;) Toisellekin esineelle mentiin hienosti ja myös siihen stopattiin namin kiilto silmissä. Sitten ei enää mennytkään kovin mallikkaasti.. Pikkumiehen keskittyminen herpaantui ennen loppu-purkkia totaalisesti. Onneksi namit kuitenkin löydettiin lopulta. Toinen jälki meni aikasta lailla samalla kaavalla. Kaksi ensimmäistä väliä ja esinettä menivät mukavasti, mutta sitten peli taas katkesi. Kamalasti Oikku yritti, mutta pakka ei vaan pysynyt koossa. Eli siis jatkossa lyhyempiä jälkiä, ehkä n. 25-30m ja yksi esine matkalle.

'

'

14.6.

Reenailimme Nokialla, ennestään vieraissa maastoissa. Elpille yhden kulman jälki, n.300m, kolme esinettä, joista viimeisen alle purkki. Ikää n. 1,5 tuntia. Mainittakoon vielä, että jäljentekijän ollessa urakallaan, muutaman metrin päästä jäljestä lähti liikenteeseen valkohäntäpeuran vasa eli häiriöhajua tuli tilaamattakin. Nosto jälleen tienpenkalta ja hienosti meni. Lakumatka oli hakkuujätettä eli risuja ja muita mukavia joten pikkuperronen sai loikkia eteenpäin jänöjussin lailla. Määrätietoisesti kuitenkin edettiin ja melko pian löytyikin ensimmmäinen esine. Kaameat tapporavistukset ja vasta muutaman pyynnön jälkeen sukka tuotiin käteen. Namit palkaksi ja eteenpäin. Seuraavaksi matkalla tuli vastaan kulma, jonka jäljentekijä oli pyynnöstän imerkannut yhdellä merkillä, jotta voisin tarkkailla koiran tekemisiä entistä tarkemmin tässä kohdassa. Ensin Ee meni kiihkoissaan muutaman metrin yli, huomasi tämän itsekin ja lähti tekemään myötäpäivään kierrostaan, nosti jäljen uudestaan ja taas mentiin. Todella tarkkaa ja jotenkin hallittua touhua. Seuraava esine löytyi melko pian kulman jälkeen ja tällä kertaa en jäänyt odottanaan tuomista vaan kävelin esineen luona paikallaan jäpittävän koiran luoke ja pyysin antamaan sen käteen. Tämä meni niin mallikkaasti, että päätin samoin tein siirtyä tyystin tähän menettelytapaan. Miksi tehdä kärpäsestä härkästä. Loppupätkä meni hyvin eikä bambin haju saanut aikaan mitään reaktiota tässä minulle niin rakkaassa ei-lainkaan-riistaviettisessä koirassani Namit oli todella ansaittu. Elmo oli PRO! Ja jotenkin oman luoton kasvaminen tuntuu: koira on paljon varmempi työssään ja kaiken kaikkiaan meillä on tosi mukavaa!

'

Sitten OikkuPoikku. Voi voi. Jos olisin ehtinyt tätä päiväkirjaa päivittelemään, olisimme saattaneet jälleen kerran välttyä kommelluksilta, mutta myöhäistä rypistellä.. Kaksi jälkeä, n. 50m, kaksi esinettä ja päähän purkki. Tällä kertaa, tilanteiden ja sattumusten pakosta, jäljet pääsivät vanhenemaan liikaa, noin tunnin. Matkaan siis. Ensimmäinen jälki nostettiin mukavasti ja edettiin reippaasti ensimmäiselle esineelle. Nami sukasta huuleen ja kohi seuraavaa esinettä. Tämä myöskin pysäytti tehokkaasti. Mutta sitten. Kokemus toisti itseään ja vaikka motivaatiota tuntui olevan, keskittymiskyky ei riittänyt. Lisäksi purkki ei tuntunut haisevan lainkaan ja lopulta näytin sen tuskastuneelle pikku-Oolle jotta hommaan saatiin päätös. Ja kuten arvata saattaa, toinen jälki meni samalla kaavalla, alku hyvin ja sitten totaalinen floppi. Tämän jäljen loppua emme edes hakeneet kun pikkuperro alkoi tuskastuneena etsiskellä käpyjä ja keppejä tuhottavakseen. Mukanaolija teki sitten pienen, 20m jäljen ja vei purkin ja esineen päähän. Tässä kohtaa korttitalo oli jo aivan maantasalla eikä mikään enää onnistunut, joten en viitsinyt haukkua painostaa vaan riisuin valjaat. Ja tottakai sitten Oikku säntäsi jälkeä pitkin purkin ja sukan luokse. No saipahan ainakin palkan. Kysympä taas, liekkö kuinka monennen kerran: kuinka uskomattoman tyhmä sitä voi ihminen olla? Kaivaa vaan kuoppaa eikä edes kokeile päästä sieltä pois... No, jospa sitten vaikka seuraavalla kerralla. Ai niin, ja loppupurkin päälle aina esine,

'