Espanjanvesikoirat Elmo ja Oiva

Palauttavat reenit Elmon kokeen jälkeen tiistaina jäivät tynkä-versioksi kun saimme etsintähälytyksen kesken kaiken. Yksi suorapalkkalainen ehdittiin kuitenkin ottaa.

'

Etsintäkoirareeneissä keskiviikkona Eellä oli vuorossa iso etsintä. Alue oli n. 300m x 600m, yhdelle reunalle laskevaa mäkeä ja yhdessä kulmassa kosteikko. Vieno tuuli kävi alueen poikki, mäen päältä alaspäin. Tein suunnitelman, jossa lähdimme kiertämään aluetta myötäpäivään, suunnaten aluksi tuulen alle ja kohti kosteikkoa eli samalla mäen alapuolelle, jonne uskoin hajujen viilenevässä illassa laskevan. Elmo lähti hommiin alku spurttien jälkeen maltillisen tasaisesti. Muutaman kerran tarkenteli ensimmäisellä sivulla, mutta allekirjoittaneen rintamasuunnan-kääntämis –tuesta huolimatta palasi takaisin. Kosteikolla meno muuttui ja nokkaan selvästi tuli jotain. Tuin koiraa kääntämällä menosuuntaani sinne päin missä hommailua oli ja jonkin aikaa Elpis haeskelikin sangen intensiivisesti. Ilmeisesti Ee ei saanut haluamaansa hajua ja niinpä matkamme jatkui. Tässä kohtaa ohjaajan epäilys homman epäonnistumisen ja oman toiminnan ryssimisen suhteen alkoi hiipiä ja sen huomasi myös käytöksestä.. Kutsuin Elmo-poloista puheessani mm. nimityksillä lapamato ja tossu, kun herra vaan pyöri muutaman kymmenen metrin säteellä. Seuraavaksi saavuimme mäen jyrkimmän kohdan alle. Ja sitten lähti. Elmo nimittäin. Totesin koiran saaneen hajun ja jatkoin ” jos nyt toimisin niin kuin pitäisi niin ei kai se auta kuin lähteä perään” (äänenpaino melko kireä..) ja niin sitä mentiin. Elmo työskenteli hienosti ja tarkenteli hajua. Kelin ja olosuhteiden takia homma ei todellakaan ollut helppo vaan jätkä sai laittaa itsensä likoon 100%:sesti. Mutta lopulta, monien ja taas monien rinkien jälkeen ElmoPelmo pujahti luokseni pusikosta rulla suussaan. Ei muuta kuin liina kiinni ja menoksi. Ja siellähän istuikin ”kadonnut” odottamassa pelastajiaan. Elpis sai ansaitsemansa palkan ja allekirjoittanut oli hyvin hyvin onnellinen. Melko pian kävi kuitenkin ilmi ”eksyneen” tarinasta, että hän oli metsässä yhdessä ystävänsä kanssa, joka oli kaikonnut jonnekin. Siispä ei muuta kun takaisin hommiin. Jatkoimme matkaa etsintäsuunnitelman mukaisesti, mutta melko pian Elmo sai kirsuunsa jälleen hajun. Herranjestas kuinka suuri homma oli pikkupojalle tarkentamisessa. Ensin käytiin tarkastamassa ensimmäinen piilo ja sitten alettiin hivuttautua eteenpäin metsässä. Elmo teki myös jotain, jota en aiemmin ole herran havainnut tehneen: kesken tarkennuksen Ee kävi pariin eri otteeseen haistamassa kutakin ryhmäämme kuuluvaa eli toteamassa että haju ei kuulunut kenellekään meistä. Etenimme, palasimme ja etenimme taas. Tuin Elmoa maksimaalisen paljon eli kun herra liikkui, myös me liikuimme samaan suuntaan. Ja niinhän siinä kävi, että eräästä kuusipuskasta ilmestyi eteeni vesipää rulla suussaan. Näytölle kirmattiin pitkäkestoisesta hommailusta huolimatta aivan intopiukassa ja niin koitti aika nauttia palkkio työstä. Matkaa hajuun reagoimisen ensilähteiltä piilolle tuli pisimmillään yli 100 metriä eli kyllä nokka toimi todella mahtavasti vaikeasta kelistä huolimatta! Bravo!

'

Siiten sitä analyysiä.. Olin kaiken kaikkiaan TODELLA tyytyväinen reeniin. Se oli juuri sellainen mitä me tässä kohtaa tarvitsimme. Kuin nenä päähän, sanoi yksi perässähiihtelijöistämme.

'

Huomio 1: Alussa meni jonkin aikaa ilman reaktioita ja tämä taas aiheutti allekirjoittaneelle pienen epäluuloisuuden tunnetta, joka kuitenkin osoittautui turhaksi, mutta vaikutti käytökseeni hyvin epäsuotuisasti. Siispä: LUOTA KOIRAAN!!!

Huomio 2: Elmo työskenteli tavallista lähempänä ohjaajaa ja sai tämän nimittelemään itseään ja epäilemään kilpparien puhkeamista (yhdessä päivässä..). Siispä: Hajun saatuaan kuitenkin lähti kuin raketti eli Elmosta lieneen tullut aikuinen. Herra himmailee voimiaan silloin kun hajuja ei ole, mutta irtoaa todella hyvin hajun saatuaan (myös hyvinkin kaukaiseen hajuun).

'

Huomio 3: Työskentelykaaviossamme on yksi kriittinen kohta. Kun Ee saa miedon hajun nokkaansa, hän tsekkaa ohjaajan olinpaikan. Jos tällöin olen rintamasuunta herran menosuuntaan, vaikka seisoisin paikallani, Ee jatkaa työskentelyä. Mutta jos tässä kohtaa lapatan tuhatta ja sataa toisaalle, Elmo palaa luokseni. Siispä: Tue sitä koiraa herranjestas!! Tämän hetken jälkeen, jos olen tukenut Een hajua tarkentamaan, ei paluuta ole eli pelkkä odottelu ja hitaasti koiran suuntaan eteneminen riittää.

'

Perässähiihtäjien kanssa reeniä purkaessamme saimme paljon hyvää palautetta. Etenkin Elmo. Hakutyöskentely oli kuulemma kuin oppikirjasta . Yhteistyökin pelasi (Elmon puolelta ainakin) todella hyvin ja poika oli kuulolla koko ajan. Ja myös tuota uutta voimien himmailua kehuttiin. Allekirjoittanut sai myös hyvää palautetta koiran tukemisesta ja lukemisesta. Kaiken maailman tuhahtelut ja motkotukset puolestaan aiheuttivat jopa hilpeyttä kamaluudellaan. Summa summarum: kenties meillä on vielä toivoa!

'

Ps. Ensimmäinen piiloutuja oli käyskennellyt kosteikossa ennen piiloutumistaan eli sielläkin siis reaktiot olivat ihan aiheelliset.