Espanjanvesikoirat Elmo ja Oiva

Kaikista elämänmuutoksista huolimatta olemme Elmon kanssa reenanneet normaalilla kaavalla, 2-3 kertaa viikossa, mutta härdellistä johtuen päivitykset tulevat vasta nyt, hyvin referoituina.

Elmolle on tehty helpompia ja haastavampia harjoituksia. Mielenkiintoisimpana mainittakoon reeni, jossa Elmolle laitettiin kaksi mm:stä alueelle, jossa oli juuri ennen reenannut tärppipäväinen Venla-ystävämme. Vakuuttaakseni Elpin sateenkaariryhmään kuulumisen Venlan omistajalle, laitoin uhrit vieläö samoihin piiloihin kuin aiemmin. Super-liiveissään oma perroherrani ei, läsnäolijoiden epäilyistä huolimatta, ryntäillyt juoksuisten hajujen perässä vaan teki hommia kuten yleensäkin. Ja mamma oli niin ylpeä, että meinasi pakahtua!

Kävimme myös jokin aika sitten reenaamassa suuressa tehtaassa, joka oli täynnä jos jonkinlaisia hökkeleitä ja piiloja. Elmoa uusi tilanne ei jännittänyt vaan työskentely oli varmaa ja säntillistä ja ilmaisukin meni nappiin. Rullan nostelua ei myöskään ilmennyt, vaikka hajut liikkuivat metsään verrattuna erilailla ja paikantaminen vaati työtä.

Reenit ovat menneet kaiken kaikkiaan hyvin, olen vaihdellut ilmaisuja kiintorullan ja irtorullien kesken sekä pitänyt joka reenissä myös suorapalkkalaisia. Hakutyöskentely on hyvää, kunhan vaan maltan antaa koiralle tilaa hommaansa enkä paahda eteenpäin kuin pikajuna. Elmo saa mm:ltä kehuja varmasta työskentelystään ja ilmaisuistaan. Muutenkaan rullaa ei ole taas vähään aikaan nosteltu ja siitä olen kovin tyytyväinen, tulevaa koetta ajatellen. Nimittäin vaikka Elmo ei rullaa minulle olisikaan tuomassa niin varmasti itse pystyn kokeessa tämänkin asian ryssimään jos mahdollisuus ilmaantuu.. Katsotaan mitä tuleman pitää..

'

Piipahdimme pikuporukalla reenailemassa 5.3. Lunta oli, kuten tyyliin kuuluu, mutta ei mitenkään vallan mahdottomasti. Elmolle kaksi uhria: ensin ykkösnamillinen ilmaisu kiintorullalla istumaan retkijakkaralla suuren lumikinoksen päälle ja sitten metsään pressuun kääriytynyt suorapalkkalainen.

'

Aakeallalaakealla selvästi näkyvilläolevaa mm:stä kokeilin siis uhkarohkeasti ensimmäistä kertaa pitkään aikaan kiintorullalla. Elmo siis havaitsi hahmon kinoksen päällä ja pinkaisi vauhtiin.. Ja kiipesi ylös asti nauttimaan ykkösnamin ennen ilmaisua. Hieno Eeppa! Menossa ei ollut pienintäkään merkkiä edes ajatuksesta ilmaista ennen mm:n luona käymistä. Kenties siis irtorullareenit ovat sittenkin saaneet jotain aikaan..

'

Sitten suuntasimme metsään ja melko pian, kotvasen hakukaaria tehtyään Elmo bongasikin uhrinsa. Ja rapisevasta pressusta kuoriutuvaa namiautomaattia odotettiin ihan maltillisesti, tosin purkin avautuessa maltti meinasi pettää...

'

'

Etsintäkoirareeneissä 4.3. meillä oli pitkästä aikaa vuorossa Iso Etsintä. Olin esittänyt etukäteen vienon toiveen saada meille kestävyysreeniä, siis sekä fyysistä että henkistä. Alue oli melko suuri, pyöreästi 10 ha. Suuri osa alueesta oli peltoa, mutta mukana oli myös yksi metsäosuus. Tuulen suuntaa tutkiskellen olisin tehnyt etsintäsuunnitelman kiertämällä alueenvastapäivään, mutta koska olin toivonut kestävyyttä, kysyin järjestäjältä olisiko toinen suunta parempi.. Ja olihan se.

'

Liikkelle siis. Lunta oli PALJON ja Elmon eteneminen tapahtui pupujussimaisesti loikkimalla, kun muuhun eivät rahkeet jalkojen pituuden puolesta riittäneet. Suuntasimme ensin pellolla olevalle vajalle ja tarkistimme sen kiertämällä ulkopuolelta (sisälle ei päässyt). Kovasti vajasta jotain haisua tuli, mutta ei kuitenkaan aivan kamalan kiinnostavaa sellaista. Jatkoimme matkaa ja seuraavaksi suuntasimme metsäosuudelle. Lunta oli metsässä vähemmän ja Elpin hommailu helpottui hieman. Hyvin teki perroherra hommia ja meikäläinen malttoi antaa koiralle tilaa ja aikaa. Metsäpalsta edettiin ilman suurempia reaktioita vaikka jotain hajuja sielläkin leijaili noukan nousuista päätellen. Seuraavaksi saavuimme yhtenä rajana olevalle metsätielle, jota lähdimme taapertamaan. Tien "väärällä" puolella oli korkea mäki, jonne Elmo tuntui reagoivan kovasti. Totesin tämän ääneen ja mietin jo pitäisikö "johdosta" pyytää lupa tuon alueen tarkastamiseen. Seurueessamme oleva reenien järjestäjä kuitenkin "tiesi" kertoa, että tuolla alueella oli naapuriseuran koirakko jo hommissa (huomatkaa, reeneistä tehdään aina mielikuvituksen avulla oikea etsintä;). Niinpä jatkoimme matkaa ja saavuimme jälleen pellon kulmaan. Ja eikun tarpomaan.  Elmo himmaili voimiaan loikkimalla välillä meikäläisen takana tekemiäni jälkiä pitkin, mutta säännöllisen epäsäännöllisesti herra loikahteli myös omia reittejään, kenties jonkin tuulahduksen perässä. Onneksi lumen laatu oli sellaista, ettei se jäänyt kamalan pahasti permanenttiin kiinni.  Hyvä tovi taaperrettuamme ja alueen yhtä kulmaa lähestyessämme havaitsin hangessa ihmisen jäljet. Ja jäljet havaitsi myös Ee pyrkien niitä seuraten alueeltamme poispäin, meikäläieltä katsomalla lupaa kysyen. Tähän en (teitenkään..) reagoinut vaan pyrin itse alueen sisään jälkivanaa pitkin, samalla jälkiä tutkiskellen. Havaitsin jälkien todellakin menevän alueelta poispäin ja siitähän se tenkkapoo tulikin. Tarkastusmielessä etenimme "takajälkeä" ja havaitsin jälkijotoksen vain halkaisevan alueemme läheltä kulmaa. Mieti, mieti... Toisaalta jälki kiinnosti kovin, toisaalta se saattoi olla mikä vain... Elmo suhasi jäljellä edestakaisin kun meikäläinen ei osannut tehdä päätöstä. Kyselin apukysymyksiä, mietin ja pähkäilin.. Sitten lähdimme kävelemään jäljeltä pois, alueemme rajaa, mutta etenimme vain muutaman kymmenen metriä ja sitten herne kohtasi herneen. Päätin tarkastaa jäljen, sen verran se vaivasi. Käännyimme takaisin ja Elmo saapui uralle ensin. Perroherra kääntyi jotoksella katsomaan meikäläistä kysyvästi ja jostain takaraivon pimeimmästä sopesta tuli mieleeni käyttää jäljestäessämme käyttämäämme käskyä. "Jälki!" ja niin Elmo lähti nokka maassa painamaan jälkeä oikeaan suuntaan, kohti metsänreunaa. Edes kohta, jossa omat jälkemme olivat saavuttaneet aikaisemmat jäljet, ei haitanut nenäkoiran menoa.  Meno oli toden totta sellaista, että arvasin nenässä olevan muutakin kuin jälkihajun. Ja jonkin matkaa taaperrettuamme (koiraa en tässä kohtaa ollu enää hetkeen nähnyt) Elpis palasi vastaan rulla suussaan. Liina kiinni ja sitten juostiin. Ja siellähän pötköttikin kaksi mm:stä metsän uumenissa. Bravo!

'

Purkaessamme reeniä saimme Elmon kanssa molemmat paljon positiivista palautetta ja kieltämättä oli itsekin todella tyytyväinen, ennen kaikkea Eepeliin mutta myös hitusen itseeni. Kerrankin joutui reeneissä tekemään ihan oikeaa pähkinöintiä ja funderaamista. Myös koiran lukemisesta sain plussaa ja kieltämättä se minikin (tällä kertaa..) ihan hyvin. Annoin myös Eelle tilaa työskentelyyn, jota en aina ole malttanut tehdä. Elmo toimi hyvin raskaista fyysisistä olosuhteista huolimatta, mutta myös huolimatta pitkäkestoisesta etenemisestä ilman "palkkaa" eli hajuja. Kokonaisuutena reeni oli juuri sellainen mitä toivoinkin ja myös parivaljakkomme suoritus meni nappiin!

 '

'

Vesikkoreenilöissä 1.3.  oli ihanan talvinen ilmanala, lunta reippahasti ja pikkupakkanen. Elmon kontolle kolme uhria: reppu, ykkösnamillinen kiintorullailmaisu mm ja suorapalkkalainen.

'

Lähdimme liikkeelle ajatuksena bongata reppu ensin, mutta harvoinpa se todellisuus menee niinkuin on suunnitellut. Elmo viiletti hangessa ihmishajun nokkaansa saaneena ja me suunnistimme samoille suunnille. Rulla oli taas alussa suussa, mutta (onneksi) tälläkään kertaa mitään intressejä meikäläiselle tuomiseen ei ollut. Elmo lähti tarkentamaan hajua loitommaksi reitiltämme ja meikäläinen jopa totesi, että nyt pitäisi tukea koiraa seuraamalla, mutta kuinkas olikaan toiminnan laita? Jatkoin vaan eteenpäin ja hetken kuluttua Elppis siirtyikin vanavedessämme "pois" hajun tarkennukselta. Great   Miten ihminen siis voi olla aina vaan yhtä tyhmä? Että tunnistaakin jo itse "ongelman", mutta ei siltikään toimi sen vaatimalla tavalla. Kyllä pisti taas vihaksi oma käytös! No lähdin kyllä sitten suunnistelemaan tuolle äsköiselle alueelle, mutta Elmollapa oli tässä vaiheessa jo haisu seuraavasta uhrista. Muutamien tarkennusrinksujen jälkeen alkoi puskasta kuulua maiskutusta ja kehuja, suorapalkkalainen oli löydetty.

'

Seuraavaksi suuntasimme kohti ensimmäisenä kiinnostanutta aluetta ja toiminnasta huomasi heti, että hajua oli. Ja jokusen pomppaloikka-rinkulan jälkeen perroherra saapui kuusipuskan takaa rulla suussaan. Liina kiinni ja näytölle. Ja siellähän se mm olikin tiheän kuusikon keskellä. Kyllä oli helppohoitoisesa vesikoiran turkissa hieman "ylimääräistä" kun herra kömpi piilosta pois..

'

Sitten suunta reppu-uhria kohti. Mukavasti tästäkin tuntui haisua kirsuun leijailevan, koska toiminta valpastui jälleen lähemmäksi reppua saapuessamme. Pääsin näkemään toiminnan repulla ja se oli "oppikirjaversio": repun viereen, nuuhkaisu, rulla suuhun ja ilmaisulle. Sitten vaan näytölle ja namit repusta parempaan talteen.  Hyvin meni.

'

'

Reenasimme etsintäryhmämme kera 25.2. rakennusetsintää eräässä tyhjässä talossa ja sen pihapiirissä. Olimme olleet samassa paikassa aiemminkin ja sillä kokemuksella saatoimme olettaa hajujen liikkuvan tälläkin kertaa sangen kummallisesti metsään verrattuna. Elmolle kolme uhria: suorapalkkalainen erillisellä ulko-ovella varustettuun kellariin ja kaksi irtorulla-ilmaisua sisälle taloon, meikäläiseltä ennalta tietämättömiin paikkoihin.

'

Lähdimme Een kanssa tutkimaan paikkoja järjestelmällisen epäjärjestelmällisesti ja menimme ensin autotalliin, jossa ei kuitenkaan tapahtunut minkäänlaisia reaktioita. Sitten Ee johdatti meidät sisälle taloon. Hajuja oli paljon ja ne liikkuivat oudosti, josta johtuen työskentely sisällä oli hieman säntäileväistä. Eräässäklin kaapissa, jossa aiemmin oli ollut mm, oli Een mielestä piiloutuja myös nyt ja vaikka ovi avattiin, herra tuijotti kaappiin jonkin aikaa tämän jälkeen sangen vakuuttuneena piilo-ovesta tai muusta vastaavasta.. Mukavan omatoimisesti Elmo kuitenkin tarkasteli kaikki paikat, kunhan vaan avasin ovet herran niitä tuijottamaan jäädessä.  Ensimmäinen mm löytyi hetken etsiskelyn jälkeen saunasta, lauteiden alta kököttämästä. Hyvä ilmaisu ja namit naamariin. Toista mm:stä etsittiinkin sitten kauemmin, mutta lopulta oikea huone ja oikea kaappi löytyivät. Ja myös hyvä ilmaisu.

'

Seuraavaksi perroherra halusi kellariosastoon, joten se ovi avattiin. Aikansa yläkerassa pyörittyään nokka veti kellariin johtavan oven saranapuolelle voimakkaasti ja avasin tämänkin oven. Jyrkähköt kivirappuset vaativat mamman kannustusta, mutta jälleen kerran Elppi Gonzales, the superhero, ylitti epävarmuutensa ja laskeutui mallikkaasti alas ja suoraan namikipolle.

'

'

Reenasimme etsintäryhmämme kera 25.2. rakennusetsintää eräässä tyhjässä talossa ja sen pihapiirissä. Olimme olleet samassa paikassa aiemminkin ja sillä kokemuksella saatoimme olettaa hajujen liikkuvan tälläkin kertaa sangen kummallisesti metsään verrattuna. Elmolle kolme uhria: suorapalkkalainen erillisellä ulko-ovella varustettuun kellariin ja kaksi irtorulla-ilmaisua sisälle taloon, meikäläiseltä ennalta tietämättömiin paikkoihin.

'

Lähdimme Een kanssa tutkimaan paikkoja järjestelmällisen epäjärjestelmällisesti ja menimme ensin autotalliin, jossa ei kuitenkaan tapahtunut minkäänlaisia reaktioita. Sitten Ee johdatti meidät sisälle taloon. Hajuja oli paljon ja ne liikkuivat oudosti, josta johtuen työskentely sisällä oli hieman säntäileväistä. Eräässäklin kaapissa, jossa aiemmin oli ollut mm, oli Een mielestä piiloutuja myös nyt ja vaikka ovi avattiin, herra tuijotti kaappiin jonkin aikaa tämän jälkeen sangen vakuuttuneena piilo-ovesta tai muusta vastaavasta.. Mukavan omatoimisesti Elmo kuitenkin tarkasteli kaikki paikat, kunhan vaan avasin ovet herran niitä tuijottamaan jäädessä.  Ensimmäinen mm löytyi hetken etsiskelyn jälkeen saunasta, lauteiden alta kököttämästä. Hyvä ilmaisu ja namit naamariin. Toista mm:stä etsittiinkin sitten kauemmin, mutta lopulta oikea huone ja oikea kaappi löytyivät. Ja myös hyvä ilmaisu.

'

Seuraavaksi perroherra halusi kellariosastoon, joten se ovi avattiin. Aikansa yläkerassa pyörittyään nokka veti kellariin johtavan oven saranapuolelle voimakkaasti ja avasin tämänkin oven. Jyrkähköt kivirappuset vaativat mamman kannustusta, mutta jälleen kerran Elppi Gonzales, the superhero, ylitti epävarmuutensa ja laskeutui mallikkaasti alas ja suoraan namikipolle.

'

'

Reenailimme jälleen "joutopäivän" kunniaksi pikkuisella porukallamme 24.2. Paikka oli sama tuttu ja turvallinen, jossa usein reenailemme keskenämme. Elmolle kaksi uhria: ensin suorapalkkalainen istumaan jakkaralle keskelle tietä ja sitten toinen ilmaisu kiintorullalla ja ykkösnamilla kauas, kauas metsään.

'

Elpis ryntäsi kuin salamana tietä pitkin, kun luvan sai, ja siellähän se perroherra veteli nameja poskeensa kun itse kiiruhdin paikalle. Ei ollut jännitäänyt sitten yhtään! Jatkoimme matkaa metsään ja Elpis työskenteli taas hyvin. Tarkennuslenkeiltä palattiin aina seurueemme luona käyden ja matka jatkui taas. Saavuimme suurehkon aukean alueen laidalle ja havaitsin Een työskentelevän vastakkaisella laidalla. Suhailuista ja vauhdista näki, että hajulla oltiin. Ja hetken päästä Elpis paarustikin rullan kanssa luoksemme. Hieman oli jätkä läkähtymispisteessä lumihangessa kimpoilusta, mutta näytölle mentiin kuitenkin määrätietoisesti. Kaukaa oli tätänkin mm:hen haju saatu ja stietysti meikäläisä juoksuttaa hieman enemmän, muuten olin hyvin tyytyväinen reeniin. Ja lopuksi leikittiinkin vielä sangen mallikkaasti!

'

'

Etsintäkoiraryhmämme rauniovuoro oli 23.2. ja sinne suuntasimme mekin. Lumen ja liukkauden takia otimme käyttöön vain alueen etu-osan rakennuksineen. Alueelle laitettiin kaksi häiriöihmistä kolistelemaan ja paukuttelemaan sekä HK:n sinistä metallihäkkiin hajuhaitaksi ;) Elmolle kaksi mm:stä: toinen irtorullallinen paikkaan, jota en itse halunnut tietää ja toinen suorapalkkalaiseksi kaksikerroksisen rakennuksen yläosaan ulkosalle.

'

Lähdimme liikkeelle portilta ja ensin haju saatiin, yllätys yllätys, makkarasta. Tämä kuitenkin ohitettiin nopeasti ja jatkettiin hommia. Hieno suoritus omalta ahneelta possultani! Rakennus oli lähinnä lähtöpistettämme ja yläkessassa kyykkivä mm bongattiinkin seuraavaksi. Haju kohdistettiin rappusiin, mutta molemmilta puolilta seinän tukemat ritiläportaat vaativat perroherralta hieman mietintää ja mamman tukea. Vauhtiin päästyään suoritus meni kuitenkin hienosti. Alastulossa myös hiukan mamman tuen tarvetta, mutta hyvin jäbä ylitti jälleen itsensä super-viitassaan.

'

Toista mm:stä etsiskellessämme Ee kävi bongaamassa häiriöihmiset reagoimatta niihin sen kummemmin. Tosin, toinen jäi selvästi permanenttipäätä hieman kaivelemaan ja muutaman kerran piti lähettyvillä pyörähtää. Emppu tutkiskeli mukavan itsenäisesti rakennukset ja kolot ja yhdestä mökistä tullessaan hajureaktio oli nähtävissä selvästi. Elpis kiersikin mökin ja palasi takaisin sisälle. Tässä kohtaa olin itse aikeissa lähestyä mökkiä, mutta kouluttajamme ystävällisellä kehotuksella jäin odottamaan loitommaksi. Ja sieltähän se ElmoPelmonen ulkoistikin itsensä rulla suussaan. Hieno homma! Sokkeloisessa ja pimeässä mökkerössä oli kuulemma ollut hieman vaikea havaita tarkkaa mm:hen paikkaa.

'

Lopuksi ammuttiin. Siis aseella. Ampumiseen tottumattomammat  tai herkemmät koirat olivat alueen porttien ulkopuolella olevalla parkkipaikalla ja ammunta tapahtui alueen keskellä. Elmoa helpotti paikallaolevien kahden ihanan koiraneidon juoksuajan aikaansaamat hajut eivätkä kaksi ensimmäistä laukausta saaneet edes nenää nousemaan maasta. Kolmannen paukun aikaan olimme hieman toisaalla ja nyt pää kyllä kääntyi äänen suuntaan, mutta häntä pysyi koko ajan ylhäällä ja tilanteesta jatkettiin muutenkin nopeasti eteenpäin. Eli siis huomattavaa edistystä edelliseen kertaan!

'

'

Viikkoreeneissä 18.2. teimme vain "pieniä" harjoituksia pakkasesta johtuen. Elmolle kaksi mm:stä: toinen kyykkimään keskelle peltoa pusikon suojaan ilmaisulla ja ykkösnamilla ja toinen kauempana olevaan ulkorakennukseen suoralla palkalla, ovi hieman raollaan.

'

Ensimmäisenä Ee suuntasi jäniksen loikin pellolle ja aikansa tarkisteltuaan hävisi erääseen pusikkoon ja palasi sieltä rullan kanssa. Itse kuvittelin mm:n olevan tyystin toisaalla, mutta ilmaisu oli niin kovin vakuuttava, etten hetkeäkään miettinyt hyväksymistä. Ja näytölle mentiin intopiukassa. Täytyy vaan jatkossakin ottaa paljon näitä, joiden sijaintia en itse tiedä. Kohottaa luottamusta nääs!

'

Sitten suuntasimme kohti mökkeröä. Elmo paineli edellä ja mökin luokse saavuttuaan alkoi kiertää sitä muutaman kerran, ennen kuin sattui ovelle. Terävällä kuonon tönäisyllä ovi avautui ja Eepeli paineli pimeyteen. Menin peräsä ja löysin Een tutkiskelemassa rakennuksen nurkkia. Ja melko pian löytyi se mm:kin penkiltä istumasta. Havaitsimme sisällä ollessamme, että rakennuksen ikknassa ei ollut laseja, joka selittänee rakennuksen kiertelyn, koska hajut tietysti ulkoistivat itseään myös ikkunasta.

'

'

Vesikkoreeneissä 15.2. Elpikselle kolme uhria: ensin suorapalkkalainen aika lähelle metsään, sitten tiellä jakkaralla istuva ykkösnamillinen ilmaisu ja lopuksi vielä ykkösnamillinen ilmaisu metsään makaamaan. Keli oli muutaman asteen miinuksella ja melko tyyntä.

'

Järjestyksen aikaansaamiseksi viimeinen mm lähti vastka kun edellinen oli bongattu. Kaikki kolme mm:stä menivät hyvin, edes jakkaraukko ei jännittänyt vaan sekin ilmaistiin hienosti. Ihan mukavasti sai perroherra työskennellä ja tällä kertaa rullan nostelua ei ilmennyt.